keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Olo on kuin omenalla

Olen taas ollut tien päällä sekä työasioissa että tällä viikolla syyslomalla, ja matkustaminenhan tarkoittaa aina matkakäsitöitä.

Ai mitä ihmeen matkakäsitöitä. No, matkakäsityön määritelmähän on seuraavanlainen: pieni, helposti mukana kuljetettava, vähän tilaa vievä käsityöprojekti, jossa tyypillisesti toistetaan samaa pienikokoista elementtiä uudelleen ja uudelleen.

Matkakäsitöinä kuljetan yleensä aina mukanani huovutusvillaa, josta huovuttelen illan tullen hotellihuoneessa huopapalloja. Olen myös neulonut vauvanpeitonpalasia ja päällystänyt virkkaamalla muovihelmiä.

Tällä kertaa repäisin syysloman junamatkalle mukaan Pro Guide to Crochet -lehden ohjeen pikkuiselle omenanmuotoiselle, virkatulle pussukalle.

Ja nyt pussukka on valmis. Tunnistaako sen teidän mielestänne omenaksi?


Pussukkaan löytyivät tarvikkeet laajoista lanka- ja virkkuukoukkuvarastoistani - tämäkin tärkeä matkakäsityön ominaisuus, koska ei ole aikaa pohtia pitkään mihin ryhtyisi, vaan olemassaolevista varastoista nykäistään mukaan mitä sattuu löytymään, yleensä jotain sellaista, mikä on ollut alulla tai aikeissa jo pitkään. Monista paloista koostuvat ikuisuusprojektit ovat tähän myös hyviä.


Omenanpuolisko näyttää takaapäin tältä:


Alkuperäisessä ohjeessa omenapussukkaan ommellaan vetoketju, ja itse asiassa minulla jopa oli tätä varten ostettuna punainen vetoketju, mutta omenastani tuli niin pieni, että päätin laittaa sulkemismekanismiksi kolme nappia. Sopivat napit löytyivät ihan ohimennen Mikkelin Graanin Prisman jouluaskarteluvalikoimista, kun siellä maanantaina ruokaostoksilla pyörähdimme.


Paluumatkalle huomenna riittää samaa puuhaa. Ajattelin kokeilla omenapussukan ohjeen varioimista isompaan kokoon. Isompaan pussukkaan ompelisin myös vuorin - niin ja käyttäisin sen vetoketjun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jäikö jotain mielen päälle? Sano se täällä!