Kierrätyshenkinen trendi-orkidea

Kaikenlaista hyvää saattaa koitua epäonnistumisesta. Sohlasin washi-teipin kanssa, kuvittelin sen pitävän kalenterijulisteen seinässä - no ei pitänyt, kalenteri tulla rapsahti alas, ja minulle jäi pitkiä pätkiä washi-teipin suikaleita, joissa ei sinänsä mitään vikaa ollut, eivätpähän vaan olleet siihen tarkoitukseen hyviä.

Mietin siinä sitten mitä teippaisin. Katseeni osui tähän pahaa-aavistamattomaan orkideaan.

Orkideassa jälleen ei mitään vikaa, mutta muoviruukku on ankea. En ole varma, pitääkö orkidean juurten saada valoa, ja siksi orkideat laitetaan tällaisiin ruukkuihin? Niin tai näin, ruma on, pitänyt jokin ihme digitarrakin liimata kylkeen.

Epämääräisten washi-teippisyheröiden lisäksi kotonani on toinen ehtymätön askarteluaineistoluonnonvara, nimittäin vanhat kirjat.

Tuumasta toimeen. Teippasin orkidealle ruukunsuojuksen.

Siitä tuli nyt sangen trendikäs, kierrätyshenkinen orkidea. Sillä on varmasti itselläänkin nyt parempi mieli, ja minulla ainakin on.

Telliskivi 60A, Tallinna

Olin toukokuun lopulla hermojani lepuuttamassa Tallinnassa entisen opiskelukaveriköörini kanssa. Varasin vähän enemmän aikaa kuin muut, minä kun tulin Oulusta ja muut Helsingistä ja Turusta. Vietin siis lauantaiaamupäivän omin nokkineni, ja olin jo etukäteen valinnut kohteekseni osoitteessa Telliskivi 60A sijaitsevan käsityökauppa-kirpputorimiljöön.

Tallinnassa viehättävää ovat nämä hieman dekadentit, rosoiset kulmakunnat.

Telliskivi-miljöökään ei ole perinteisessä mielessä kaunis - itse kyllä näen tässä myös kauneutta. Aikoinaan Leipzigissa ja Berliinin itäpuolella oli tätä samaa tunnelmaa, ja noissa kaupungeissa olen erinäiset ihanat (ja myös vähemmät hohdokkaat) hetket parikymppisenä viettänyt. Olen siis edelleen entisille rautaesiripun takaisille miljöille herkkä.

Lauantai oli ihana, kaunis ja lämmin kesäpäivä, ja minulla oli hyvät kengät jalassa tepastella ympäriinsä. En edes tiennyt, että samasta osoitteesta löytyy myös ulkoilmakirppis, mutta kun kerta löytyi, niin pitihän se kiertää.

Isompi suhkur- ja pienempi kaneel-purkki lähtivät mukaani. Tallinnasta jatkoin suoraan työmatkalle Müncheniin, ja purkit kulkivat mutkan matkalaukussani mukana. Vaan jos jotain todella haluaa, niin voi sitä vähän kantaa mukanaankin.

Rakennuksen sisältä löytyy putiikki jos toinenkin. Jos kiinnostuit paikasta, googlaa sanoilla Telliskivi ja Tallinna, niin löydät paljon tietoa ja näet sijainnin tarkemmin. Tämä paikka on kepeän kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista.

Minusta ihanin kauppa oli Homeart - samalla kahvila ja sisustuskauppa. Myynnissä oli esimerkiksi Globen Lightingin valaisimia, joihin ihastuin kovasti, ja kaikenlaista sisustustilbehööriä, astioita, keittiöpyyhkeitä, ruukkuja, tyynyjä. Ystävällinen mutta ei tyrkky palvelu.

Toinen kiva kauppa oli Les Petites "Eesti disaini- ja vintage butiik", astetta käsityöläisempi paikka kuin Homeart. Les Petites -liikkeessä oli yksittäisten suunnittelijoiden ja käsityöläisten pieniä mallistoja kera käyntikortteineen eli halutessaan voi poimia kortin ja olla suoraan yhteydessä suunnittelijaan.

En juurikaan kiinnittänyt huomiota, mutta Les Petitesissä taisi olla myynnissä myös vaatetta, mutta minä hipelsin vain sisustustuotteet läpi.

Universaal Universum -liikkeessä oli itämaista kampetta, ihan laidasta laitaan. Tämäntyyppinen eksoottinen pikkukrääsä ei ole ihan minun juttu, mutta aina kannattaa avoimin mielin kiertää kaikki hyllyt. Löysin pojalle tuliaiseksi hassun pienen pillipiiparipillin.

Ja heti tuli kotoinen olo kun näin tämän - värikimara on iloisempi kuin siinä minun matossa.

Lauantaipäiväni jatkui tämän sisustus-, käsityö- ja design-annoksen jälkeen hilpeällä lounaalla tyttöjen kanssa vanhassa kaupungissa, kampaajakäynnillä, alusvaateostoksilla, kuohuviinietkoilla hotellihuoneessa ja niin edelleen ja niin edelleen. Hyvien ystävien tapaamisesta ammennan hyvää mieltä ja kaikenlaisia uusia ajatuksia tuumittavaksi pitkäksi aikaa.

Silti teki hyvää myös viettää muutama tunti ihan yksin kartta kädessä lähiseutuja samoillen ja ihan vain itseni kanssa pään sisällä keskusteluja käyden. Laatuaikaa ennestään hyväksi havaitussa seurassa.

Kesäkuun alun kukkijat

Juhannusyön kunniaksi kukkia! Puutarhassa lopettelevat kukintaansa kesäkuun alun kukkijat. Tunnen niitä kohtaan suurta sympatiaa: kesäkuun alussa kukkivat kaikkein sitkeimmät sissit, jotka tänä kesänä (niin kuin monena muunakin) ottavat niskaansa lumikuuroja ja yöpakkasia - ja silti reippaana jatkavat kukintaansa.

Kullero on ihana alkukesän kultapallo, jonka paikka meidän pihassa on suoraan etuoven edessä. Saan ihailla sen pitkien honteloiden kukkavarsien päässä huojuvia pallukoita keittiönikkunasta aamupalaleipiä voidellessa, ne ilahduttavat kun keitän iltapäiväteetä, ja illalla ennen kuin suljen kaihtimen, näen niiden rauhallisen nuokuttelun.

Lumipalloheisi asuu pihassamme vasta toista kevättä, ja ilahdun niin sen hauskoista "lumipalloista", jotka ovat pienempiä kuin täyskasvuisella heidellä, mutta sitäkin söpömpiä. Voiko olla ihastuttavampaa! Lumipalloheisi on minulla ns. parkkipenkissä, jossa se ei missään tapauksessa esiinny arvoisessaan ympäristössä. Kunhan parkkipenkki muotoutuu ihan varsinaiseksi kukkapenkiksi, saa lumipalloheisikin arvoisensa puitteet.

Yksi viimekesien lemppareistani on tulikellukka, oranssinpunainen alkukesän kukkija. Tätä väriä näkee kukissa valitettavan harvoin. Pidän tulikellukan pirteänoranssista kukasta todella paljon enkä oikeasti osaa päättää tykkäänkö enemmän kukasta vai lehtimassasta, joka nousee maasta reippaana ja kauniinmuotoisena. Kasvi leviää hyvin.

Alkukesästä puutarhassani kukkivat myös sammalleimu, vuorenkilpi, joku akileija, raparperi ja joku neilikka, mutta niistä ei ole nyt erinäisistä syistä kuvia: sammalleimun sisälle on pesiytynyt peltokorte (jota vihaan maailmassa eniten heti eläinrääkkäyksen, pedofilian ja keskustalaisuuden jälkeen), vuorenkilpi on tylsä, akileija ehti repsahtaa, kuka nyt raparperia kuvaisi ja se neilikka on kaiken kaikkiaan säälittävä kasvi - joten kuvaukselliset kukinnat olivatkin tällä erää tässä.

Potager - hyötykasveja ja silmänruokaa

Tomaattini sinnittelevät terassilla, mansikantaimia on luvassa naapurilta ja tänään kävin hakemassa muutaman siemenperunan, jotka sain Facebookin puutarhapalstan kautta. Kova on siis draivi saada hyötykasveja kasvamaan ja satoa kerätyksi tänäkin vuonna.

Mutta palataanpa vuoteen 2012, jolloin minulla ei vielä ollut kasvimaata, ja halusin sellaisen perustaa. Jo kevättalvella kävin arvioimassa ja mittailemassa kaavailemaani kasvimaanpaikkaa. Olin malttamaton - sulakaa jo lumet niin pääsen lapiota heiluttamaan!

Piirsin suunnitelman PowerPointilla (ja kuten kuvasta näkyy, en ole suurensuuri kuvankäsittelyguru, sen kertoo toki jo ohjelmavalintakin). Ideani viestittyy kuvasta joka tapauksessa: halusin sievän kaupunkilaiskasvimaan, jossa kasvatus tapahtuu laatikoissa ja ruukuissa, joka rajautuu kauniisti erilleen nurmikosta ja jota on mukava myös katsella. Keskimmäiseen, pyöreään astiaan voi halutessaan istuttaa vaikka kukkia koristeeksi. Kyseessä on siis hienosti sanottuna 'potager' eli ranskalainen keittiöpuutarha, jonka on tarkoitus tarjota myös silmänruokaa. Että ei mikä tahansa ryytimaa.

Keväällä ryhdyin toimeen heti kun lumet olivat sulaneet ja maakin oli sen verran jäästä vapaa, että sitä pystyi kaivamaan. Ja minähän kaivoin! Ensin mittasin alueen ja merkitsin sen kepeillä ja langalla, sitten kanttausraudalla kuutioin nurmikon sopiviksi lapiolla irrotettaviksi paloiksi.

Minun puutarhafilosofiani on sellainen, että perustukset pitää tehdä hyvin. Teoriassa kasvimaan voi kyllä perustaa suoraan nurmikon päälle esimerkiksi sillä tavalla, että ensin laitetaan sanomalehteä ja siihen multaa päälle, mutta minä poistin kulkualueilta nurmikon ja mullan kokonaan ja laatikoiden kohdalla tein kasvualustaa ylösalaisin käännetyistä ruohoturpeista.

Kulkualueiden "ojien" pohjalle laitoin maarakennuskankaan, ja sen päälle tuli kivimursketta kantavaksi kerrokseksi. Alla olevasta kuvasta näkyy millainen kasvualusta laatikoiden kohdalla on alimmaisena: siis ruohokuutioita ylösalaisin käännettynä.

Lopuksi vielä hakkasin lapiolla kuutiot rikki, jotta maa on kuohkeampaa. Tällä metodilla laatikoiden sisällä on loppujen lopuksi kasvualustaa puolisen metriä ellei enemmänkin, mikä riittää vaikka perunankasvatukseen. Jos kasvutilaa olisi vain laatikon korkeuden verran, viljeltävien kasvien  valikoima olisi pienempi.

Käytävät täytettiin murskeella, Kekkilän kasvimaalaatikot maalattiin samanvärisiksi kuin talon harmaat osat ja keskelle hankin ison pyöreän ruukun. Multana minulla on SiistiPihalta tilattu luomukasvimaamulta, jota hieman kritisoin sen savisuudesta. Viime vuonna paransin maata hevonsenlannalla ja olisikohan omaa ruokajätekompostiakin tullut tänne. Tänä vuonna aion myös käyttää maanparannukseen hevosenlantakompostia, jota nykyään saa kätevästi ostetuksi säkeissä.

Murskeen päälle laitoin katteeksi pientä rantakiveä, joka on minusta tosi nättiä. Lisäksi se tuntuu mukavalta paljaan jalan alla. Haittapuoli tässä niin kuin monessa muussakin katteessa on, että puhtaanapito vaatii hieman työtä. Rikkaruohot kasvavat ihan missä vain ja lisäksi männynneulaset pitäisi kerätä pinnasta pois, jos haluaa siistin vaikutelman. Onneksi hyvä perustus varmistaa sen, että rikkaruohot eivät nouse mistään syvemmältä, vaan ne on erittäin helppo nyppiä pinnasta pois.

Ekana vuonna potagerissani kasvoi suunnitelman mukaisesti porkkanaa, hernettä ja ruusukaalta, lisäksi salaattia. Viime vuonna oli pääasiassa porkkanaa ja pyöreässä ruukussa kukkaistutus keijunmekosta ja samettikukista.

Loppusyksystä istutin toiseen laatikkoon amppelimansikat (jotka eivät sitten olleetkaan talvenkestäviä, ja sain siivota ne nyt keväällä kompostiin) sekä ruohosipulia, joka iloisesti leviää ja ilahduttaa myös kukinnallaan. Olen saamassa naapurinrouvalta mansikantaimia, ja lisäksi laitan ainakin sipulia ja salaattia. Porkkanoiden kanssa on vähän siinä ja siinä, ne nimittäin pitäisi kylvää melko aikaisin, jotta ehtisivät täällä pohjoisessa kasvaa kesän aikana hyvänkokoisiksi. Taisivat jäädä porkkanat tältä kesältä.

Tänä kesänä on tosiaankin moni suunnitelma jäänyt suunnitelmaksi, eivät oikein etene toteutusvaiheeseen. Yritän kuitenkin olla armollinen itselleni: puutarhanhoidon pitää olla nautinnollista eikä hampaat irvessä suorittamista. Jos menee suorittamiseksi, siirrän itseni sohvalle röllöttämään ja meditoimaan - toisin sanoen keskittymään kaikkeen sellaiseen, mikä tuo hyvää mieltä ja vähentää ahdistusta.

Puutarha-arvostelu: Kukkiva Kunnas

Jatkan puutarha-arvostelusarjaa, ja vuorossa on nyt Kukkiva Kunnas, joka sijaitsee ihan täsmälleen samalla suunnalla kuin edellisen arvostelun Hakanpää. Kukkivan Kunnaan kasvihuoneet ovat hyvä maamerkki Kuusamontien varrella, oikealla puolella Oulusta tultaessa. Kasvihuoneiden jälkeen käännytään heti oikealle ja vielä kerran oikealle. Kylttejä on, joten eksyksiin ei oikein voi joutua.

Jos Hakanpää on pääasiallisesti kesäkukkienostospaikka, on Kukkiva Kunnas täyden palvelun puutarhamyymälä: saat sieltä kesäkukat, yrtit, perennat, havut, lehtipuut, leikkokukat, ruukut, kasvualustat ja lannotteet. Varsinkin kesäkukkavalikoima on laaja - ihan melkein mitä vaan löytyy.

Kukkivan Kunnaan suuren valikoiman kääntöpuoli on tietenkin se, että pää menee pyörälle ja on vaikea hahmottaa missä on mitäkin. Siinä miten taimet on järjestetty tarjolle ei tunnu olevan suurempaa logiikkaa, vaan saatat löytää riippapetunioita yhdeltä jos toiseltakin seinältä, ja johonkin väliin on sijoitettu persiljat ja toiseen taas jokunen monivuotinen köynnös.

Toisaalta tietysti sekamelskassa on ihan hauska vaeltaa ja antaa yllättää itsensä - jos vain on varannut käynnille tarpeeksi aikaa. Jos aikataulu on tiukempi, kannattaa heti jotain mukavaa nähdessään poimia se mukaan, koska jälkeenpäin ei enää muista, missä mitäkin näki.

Kukkivan Kunnaan pöydillä näkee monentasoisia taimia. Osa vaatisi kipeästi nyppimistä ja kastelua, eli ovat mielestäni hädintuskin myyntikelpoisia, vaikka vallan hyvin tiedän, että kukka kyllä elpyy kun pääsee syvään multaan ja jonkun kotiin nypittäväksi ja kasteltavaksi. Ei kuitenkaan ole kiva ostaa nuupahtaneita yksilöitä.

Daalioita saa täältäkin - vaikka edelleenkin väitän, ettei ole Hakanpään daalioiden voittanutta. Mutta kun Hakanpäällä daalioita oli muistaakseni noin kolmessa värissä, Kukkivalla Kunnaalla värejä oli ainakin viisi.

Kukkivan Kunnaan heikko kohta on ympäristö.   

Tietty luonnonläheisyys ja rentous kuuluvat kyllä puutarhabisnekseen, mutta Kukkivalla Kunnaalla minua kyllä suoraan sanottuna ärsyttävät tämäntyyppiset näkymät. Laatikkoröykkiöitä, letkuja, kottikärryjä ja kaikenlaisia epämääräisiä materiaalikeskittymiä on joka kulmalla. Kasvihuoneiden pohjia ei ole katettu millään lukuunottamatta kapeita kävelypolkuja ja taimipöytien alustat rehottavat rikkaruohoisina.

Kun ajattelee, että puutarhanhoitoa varmaankin harrastavat usein juuri ne esteettisesti suuntautuneet ihmiset, ulkoisiin seikkoihin kannattaisi kyllä panostaa, ettei tule karkottaneeksi asiakkaita pois. Kukkivalla Kunnaalla eletään vähän liikaa kuin pellossa - taimikasvatus on kylläkin vähän niin kuin maanviljelystä, mutta ostajakunnassa on paljon meitä kaupunkilaisia hienohelmoja.

Reipas asiakas katsoo kuitenkin sotkujen yli, ja poimii joukosta helmet ja kantaa ne kotiinsa - kuten vaikkapa tämän silmiä häikäisevän sinisen hortensian. Minä lähdin tältä käynniltä tyhjin käsin, mutta ajattelin palata hakemaan niitä havittelemiani kerrottuja ahkerialiisoja. Ne olivat vähän reppanoita, mutta kyllä minä ne pelastan!

Puutarha-arvostelu: Hakanpää

Olen kesäisin puutarhamyymälöiden ja taimitarhojen vakioasiakas. Melkein aina tulee myös ostetuksi jotain (koska en ole hyvä vastustamaan kiusauksia), mutta toisinaan käyn vain tarkistamassa valikoimia, ja hakemassa inspiraatiota myöhempää ajankohtaa varten.

Tuli mieleeni tehdä pieni arviointisarja puutarhoista, joilla tänä kesänä vierailen, jokaisella kun on omat ominaispiirteensä, ja kullakin hyvät ja huonot puolensa. Puutarhat ovat myös erikoistuneet: jotkut myyvät melkein pelkästään kesäkukkia, toisissa taas on valikoima perennantaimia.

Aloitetaan Hakanpään puutarhasta, joka on yksi suosikkejani. Hakanpäältä saa pelkästään kesäkukkia. Vai olikohan siellä jotain hyötykasvien taimia myös, enpä muistakaan, mutta juuri kesäkukkien vuoksi sinne kannattaa mennä.

Hakanpää sijaitsee Jäälissä osoitteessa Puutarhakuja 27: Kuusamontietä pohjoiseen ehkäpä 15 km Oulusta, heti Kukkivan Kunnaan jälkeen käännytään oikealla, ja sitten ei käännytäkään enää oikealle Kukkivan Kunnaan tielle, vaan vasemmalle samasta risteyksestä, ja sen jälkeen voikin seurata tienviitoitusta.

Hakanpään puutarha on tunnettu suorastaan laboratoriomaisesta siisteydestään, ja mahtavan elinvoimaisista ja kauniista kesäkukkien taimista. En juurikaan kiinnitä huomiota hintoihin, mutta olen kuullut sanottavan, että Hakanpäällä olisi hieman keskitasoa kalliimpaa. Toisaalta kun taimet ovat niin valtavan hienoja, niistä mielellään pari euroa enemmän pulittaakin.

Puutarhan käytävillä ei tarvitse kulkea vesiliejussa kun käytävät ovat betonipäällysteisiä. Kukkaloisto on häikäisevä, ja rupsahtaneita taimia ei juurikaan näe - joko ne siivotaan pois näkyvistä tai taimet ovat niin hyvässä hoidossa, että eivät rupsahtele.

Jos haluat mielettömän komeat amppelikukat, suosittelen suuntaamaan Hakanpäälle, koska tarjolla on valtavat määrät valmiita amppeli-istutuksia, myös kauniissa koriamppeleissa, ei pelkästään niissä rumissa muovisissa. Jos ei itse jaksa rakennella istutuksia, tämä on aivan superhelppo tapa saada porraspieleen kukkaloistoa.

Erityisesti komeat daaliat ovat minua ihastuttaneet useampanakin vuonna. Tuntuu kuin Hakanpää daaliat olisivat aina himpan suurempia, komeampia ja intensiivisemmän värisiä kuin muiden puutarhojen.

Yleiskuva puutarhan pihamaalta kertookin kaiken olennaisen. Kaikki on pedanttimaisen järjestyksessä, epämääräisiä johtosyheröitä tai laatikkoröykkiöitä ei näy. Hakanpään puutarha on miellyttävä kesäkohde, koska tänne voi tulla nauttimaan kauneudesta, ei pelkästään lastaamaan takakonttia täyteen taimia.

Miinusta annan Hakanpäälle suhteellisen suppeasta valikoimasta. Puutarhalla on kyllä runsauden tuntu, mutta se syntyy siitä, että kutakin kasvilaatua on iso määrä kun taas lajivalikoima ei ole suuren suuri, jos vertaa vaikkapa saman kulmakunnan toiseen puutarhaan, Kukkivaan Kunnaaseen. Aika suuri osa kukista tuntuu olevan optimoitu amppelikasvatukseen, kaikenlaista riippaa ja roikkoa on paljon, mutta vaikkapa kerrottua ahkeraaliisaa en löytänyt enkä myöskään mitään vartettuja kukkia. Jotkut kukat ovat saatavissa vain valmiina amppeleina, mikä on harmillista niille meistä, jotka haluavat itse koota istutuksensa.

Hakanpää on joka tapauksessa minun must-kohteeni joka kevät - enkä koskaan lähde pois tyhjin käsin.

Kesäkukkaistutukset tähtisilmästä ja koristebataatista

Kuten jo aiemmin valittelin, en tänä keväänä ja kesänä ole innostunut puutarhahommista. Siihen nähden että viimeiset vajaat kymmenen vuotta olen ollut suorastaan fanaattinen puutarhuri, nyt olen vajonnut keskimääräisen omakotitalonomistajan puutarhanharrastustason alapuolelle. Tilanteen säälittävyydestä kertoo se, että mieheni kitki viime viikolla yhden kukkapenkin – tätä ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin.

Nyt on kuitenkin muutama kesäkukka kotiin tuotu ja porraspielen paraatiruukkuihin istutettu.

Valitsin istutukseen lilaa tähtisilmää ja koristebataattia. Tähtisilmiä minulla on ollut ennenkin, ja kokemukseni niistä on, että loppukesää kohti niiden kukinta alkaa hiipua. Jos joku tietää vinkata, miten tähtisilmää kannattaa hoitaa runsaan ja pitkän kukinnan varmistamiseksi, olen vinkistä kiitollinen. Pitääkö niitä esimerkiksi lannoittaa oikein ronskilla kädellä? Miten on kuivuuden sieto?

Koristebataatti on uusi tuttavuus. Olen kyllä hiplannut niitä puutarhoilla aiemminkin, mutta nyt vasta ostin. Mielestäni tuo herkänlila tähtisilmä on dramaattisen tummanvioletin bataatin kanssa moderni ja sävähdyttävä yhdistelmä.

Bataatista minulle kerrottiin Hakanpään puutarhalla, että se kasvaa suureksi, jos multatilaa on paljon. Minulla on tapana istuttaa kesäkukat melko tiheään, joten bataatilla ei ole tilaa vallan mahdottomasti röyhähtää. Minua neuvottiin, että tässä tapauksessa kastella pitää usein. Nähtäväksi jää miten me bataatin kanssa tulemme toimeen.

Sisääntulon ilme raikastui mukavasti nyt kun istutukset ovat paikoillaan. Korkeisiin ruukkuihin kävisivät mukavasti myös roikkuvat kasvit, mutta minusta on ollut hauska tehdä myös sellaisia kukka-asetelmia, joissa kukat ovat ikään kuin töyhtö korkean ruukun päällä. Varsinkin tähtisilmät saavat vähän vielä rehevöityä ennen kuin asetelmat ovat kauneimmillaan.