Ostin ennen joulua valkoisen ruukkuamarylliksen, joka teki yhden kauniin kukan, joka lakastui jo ennen joulunpyhiä. Sitten odotin kahden seuraavan kukkavarren kukkaan puhkeamista. Eivätpä puhjenneet, ja kyllä suututti.
En edes ole ruukkukasvien ystävä, minulle se kaikki mullan kanssa pelaaminen ja kastelu on talvisin epämieluisaa. Päätin, että ruukkuamarylliksiä en enää osta.
Sen sijaan mukaan tarttui Stockmannin kukkaosastolta leikkoamaryllis, ja sen seuraksi ostin punamarjaisen oksan. Mielestäni tämä on yksinkertaisuudessaan valloittava pariskunta.
Törmäsin täsmälleen samaan yhdistelmään Ex-minimalistin tunnustuksia -blogissa (linkki). Koska blogia pitävällä Riikalla on valtavan hyvä maku ja silmää ihanille asioille, olin sangen polleana siitä, että olin ihan sattumalta tehnyt täsmälleen samanlaisen kukka-asetelman.
Niin vaan sokeakin kana joskus löytää madon (vai jyvänkö se löytää?).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jäikö jotain mielen päälle? Sano se täällä!