Vaan eipä se olekaan niin yksinkertaista. Näyttää nimittäin olevan niin, että legot herättävät tunteita. Siinä missä pieneksi käyneitä vaatteita, palapelejä ja kauko-ohjattavia autoja saa myydä kenenkään silmää räpäyttämättä, legoista luopumisesta on käyty keskustelu jos toinenkin. Lopputulema on se, että olen saanut ehdottoman kiellon myydä legoista yhtäkään.
Veikkaan, että meidän lego-ongelmamme on suurempi kuin monen muun. Se alkoi siitä, kun meille kotiutuivat mieheni ja hänen veljensä lego-varannot 70- ja 80-luvuilta. Lapseni oli tuolloin juuri innostumassa legoista, ja oli varsin mukavaa saada alkupääoma legoja. Muistaakseni niitä tuli kolme pienehköä pahvilaatikollista. Sittemmin poika sai usean vuoden ajan joka joulu ja syntymäpäivä useita lego-paketteja, lisäksi niitä tuotiin tuliaisina.
Tuloksena meillä on ehkä noin puoli kuutiota legoja, joilla kukaan ei nyttemmin enää leiki satunnaisia lapsivieraita lukuunottamatta. Legoja säilytetään muovisissa bokseissa, joista Ikean boksit ovat ehkä niitä kauneimpia. Kauniisti sopivat nuo kirkkaanvihreät ja -siniset laatikot yhteen tummapuisen pianon ja futon-sohvan kanssa. So not!
Suurin osa on järjestelty sillä tavalla, että yhdessä laatikossa on vain yhden tyyppisiä paloja. Yhdessä laatikossa ovat kaikki lego-ukkojen osat sekä ihmisiin liittyvät tavarat (kukat, astiat, aseet, kypärät, kilvet yms.), yhdessä laatikossa ovat "pienet" eli yhden tai kahden lego-napin kokoiset palat. Sitten ovat perinteiset tiilimäiset palat, levyt, tekniikka-legot, ovet ja aidat, pyörät, autonosat, junarataosat, bioniclet ja niin edelleen, kukin laatu omassa laatikossaan. Yhdessä laatikossa ovat "erikoiset" eli kategorioihin kuulumattomat, määritelmää pakenevat palat. Lisäksi on pari laatikkoa keskeneräisiä rakennelmia ja lajittelemattomia paloja.
Olen nyt käynyt käsiksi noihin epämääräisiin rakennelmiin ja lajittelemattomiin. Ovela suunnitelmani on seuraavanlainen: Ensin lajittelen kaikki irtopalat omiin kategorioihinsa. Sitten otan jonkun, mahdollisimman suuren keskeneräisen rakennelman, etsin sille ohjeen (ohjeetkin ovat omassa laatikossaan arkistoituna), ja alan kerätä ohjeen mukaisia paloja kasaan. Kun olen mielestäni löytänyt kaikki, testautan ohjeen ja palat vielä pojallani, hän saa siis rakentaa sarjan vielä kertaalleen, sitten pussitan palat ja ohjeen yhteen.
Toistan tämän niin monta kertaa kuin jaksan tai sopiva määrä säilytettäviä sarjoja on kasassa, ehkä pari isompaa sarjaa, pari keskikokoista ja muutama pieni. Nämä olkoot sitten ne "muisto-legot", jotka säilytetään ja jotka poikani saa siirtää vaikkapa omille lapsilleen. Vaihtoehtoisesti hilloamme niitä kaapeissamme hamaan ikuisuuteen.
Loput laatikot siirrän suvussa seuraavan vastuulle eli sille jonka lapset seuraavaksi tulevat legonrakennusikään. Vaihtoehtoisesti avaan uudelleen keskustelun myymisestä.
Puoli kuutiota muisto-legoja meidän talossa on joka tapauksessa kestämätön tilanne.
Puoli kuutiota muisto-legoja meidän talossa on joka tapauksessa kestämätön tilanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jäikö jotain mielen päälle? Sano se täällä!